Syanotypia lasille kokeilu, no se ei mennyt ihan kuin Strömsössä.
Kuten laitoin aiemmin tuon artikkelin syanotypian tekemisestä lasille, niin päätin sitten ottaa ja kokeilla kollodionia sideaineena. Sitähän tämä artikkelin leidi ehdotti ja koska sitä oli myös helposti saatavilla, niin mikä ettei.
No ei muuta kuin tuumasta toimeen, lasilevy laatikosta ja pesulle, ihan kuten abrotypian teossa, eli kuumaa vettä ja fairya peliin ja puhdasta tuli. Levyn kuivaus pyyhkeellä ja oltiin valmiita levittämään kollodioni lasille. Kollodionin levittäminen noin niin kuin raakana, on huomattavasti hankalampaa, kuin sen jälkeen kun siihen on lisätty eetteriä ja pirtua, mutta sain kuin sainkin sen tehtyä.
Tämän jälkeen laitoin levyn päälle suojan, että se saa rauhassa kuivua, eikä siihen pääsisi ainakaan niin paljon pölyä. Seuraavana päivänä sitten sekoitin syanotypia kemiat dekanteriin. Levy käteen kuten ambrotypia teossa ja syanotypia liuosta päälle, no sen levittäminen ei ollutkaan ihan niin yksioikoista kuin olin kuvitellut, joten sitä sai kaataa useampaan otteeseen levylle ja takas dekanteriin, no lopulta se kuitenkin oli siinä lasilevyllä ja taas allas päälle suojaamaan pölyltä jne jne.
Sitten seuraavana päivänä taas studiolle intoa täynnä, kollodion negatiivi siihen päälle ja klampeilla lasilevyt toisiinsa kiinni. Valotus tapahtui sitten kasvosolariumin avulla. Tosin valotuksen onnistumista olikin sitten vaikeampi hahmottaa, jossain ehkä 10min kohdalla totesin, että eiköhän se nyt ole jo tarpeeksi saanut valoa, niin ei muuta kuin kehittämään.
Hana auki ja vettä päälle. Niin lähti koko pinta pois lasilta kuin se kuuluisa *uppa töölöstä, eli tulos oli sitten puhdas lasilevy. eli ei mitään, nada, nothing,……
No, tulipahan ainakin kokeiltua, ettei muiden tarvitse. Tätä täytyy opiskella lisää, jos vaikka keksisi miksi se meni pieleen.
