Etapin kolmasosa saavutettu
Etapin kolmasosa saavutettu, noin. Eli nyt ollaan Saksassa. Ensimmäinen etappi oli Raisio, jossa vietimme ensimmäisen yön, jotta ei olisi tarvinnut lähteä aivan niin aikaisin aamulla, kuin jos olisi lähtenyt Tampereelta.
Raisiosta sitten noin 10 matka lauttarantaan Naantaliin ja Finnlinesin uudehkolla lautalla Ahvenanmaan kautta Ruotsin Kapellskäriin. Matkahan lautalla kestää monta tuntia, joten päädyimme ottamaan hytin parin tunnin jälkeen. Lautalla oli hienosti huomioitu myös karvaiset kaverit. Yhdellä kannella oli perässä tehty paikka tarpeita varten, sekä yksi paikka missä pystyi syömään ruokaa karvakaverin kanssa.
Kapellskäristä matka jatkui alkuillasta kohti Sigtunaa, jossa olimme seuraavan yön, eli Hotelli Kristinassa, lemmikkiystävällinen hotelli. Illalla kävimme hotellin ravintolassa syömässä, ruoka oli aivan erinomaista, Pipa koira sai kalkkunalekkelettä kokilta, kun kysyimme, että olisiko koiralle jotain. Aamiainen oli myös aivan ensiluokkainen. Suosittelen hotellia lämpimästi.
Seuraavana päivänä olikin sitten reissun pisin legi, eli noin 650km Sigtunasta Lundiin, se suoritettiin kahden pysähdyksen taktiikalla. Naviin osoite ja navi kertoi missä kannattaa pysähtyä ja kuinka kauan pysähdys/lataus kestää, jotta seuraavaan pysähdykseen pääsee hyvin, eikä shkön suhteen jää tiukille.
Auto ilmoitti olevansa valmis jo latauksen suhteen, kun me odotimme vielä ruokaa, eli se meni kuin Strömsössä, seuraavan pysähdyksen kohdalla olikin sitten hieman ruuhkaa latauksessa, joten siirsin autoa 10m toisen operaattorin pisteelle, ei muuta kjuin piuha kiinni, pankkikortin vilautus ja lataus käynnissä, vessassa käynti, koiran ulkoilutus ja taas mentiin.
Lundissa hotellin läheltä löytyi parkkipaikka jossa oil 22kw lataustolppa eONin ylläpitämä, rekisteröinti, piuha kiinni ja aamulla oli taas täysi akku.
Lundista sitten kohti Tanskaa sillan ja tunnelin kautta, olimme ostaneet yhdistelmälipun sillalle, sekä lautalle, Tanskasta Saksaan, joten ei muuta kuin sillan alussa portilla QR, koodia lukijalle ja matka jatkui. Tanskassa satoikin sitten melkein koko ajan, välillä niin vietävän kovaa, että ei meinannut eteensä nähdä.
Lähellä lauttarantaa Tanskassa päätimme tehdä vielä pikaisen pysähdyksen, koska olimme arvelleet matkan kestävän pidempään, siellä olikin yllätykseksemme kolme vai oliko peräti neljä eri firman latausinfraa, joten otimme taas Superchargerista piuhan kiinni ja pakollinen koiran ulkoilutus, sekä oma helpotus ju nou.
Lauttarantaan päästyämme, ajoin vahingossa yhdestä risteyksestä oikealle, kun olisi pitänyt ajaa suoraan, ei se haitannut, löysimme Lidlin ja ostimme sieltä evästä illaksi.
Lautalle ajaessamme, mietimme, että mitenköhän tässä käy, kun meillä on ostettu liput vasta reilu tunnin päähän. Ei haitannut, lautalla oli tilaa ja pääsimme mukaan. Lautalla päätimme istahtaa hetkeksi (matka kestää 45min) ja Pipa koira olisi halunnut heti tehdä tuttavuutta herrasmiehen kanssa joka istui viereisellä penkillä. Kävi ilmi, että herra nimeltään Janne oli menossa Saksaan naiskaverinsa luo. Hän siis oli Ruotsin kansalainen ja asunut Ruotsissa koko ikänsä. Puhui hyvää suomea, vaikkei ollut asunut Suomessa koskaan. Oli vain päättänyt jossain vaiheessa opetella suomea kunnolla. Mielenkiintoinen persoona. Häneltä saimme tiedon, että Saksan päässä on lauttarannassa iso kauppa, joka on tehty vanhasta laivasta, ekassa kerroksesta löytyvät oluet ja siiderit, seuraavasta viinit, sitten väkevät ja olikohan se niin, että ylimmästä sitten kalleimmat viinakset.
Kertoi myös että Ruotsalaiset ja Tanskalaiset käyvät siellä ostoksilla autolla ja tulevat sitten takaisin. Näin se näytti olevan, lähdettyämme, yksikin Ruotsalainen autokunta lähti takaisin Tanskaan. Saksan puolella oli sitten jonkun 10km päässä rannasta tietyö sillalla, vain yksi kaista molempiin suuntiin. Saksasta tanskaan päin oli valehtelematta 10km jono kahdella kaistalla ja lisää autoja tuli vain. Voi olla ettei paljon tarvitse miettiä mihin lauttaa olikaan menossa.
Saksassa tiedän olevan osassa moottoriteitä vapaat nopeudet, mutta se miten ilmoitetaan, oli mysteeri minulle, jossain kohtaa auto vain ilmoitti nopeusrajoitukseksi valkoisen ympyrän jossa oli muistaakseni vinoviivoja. Jossain välissä tajusin mitä se mahtaa tarkoittaa, kun tuli eteen sitten 120km/h rajoitus. Myöhemmin pääsin kokeilemaan uudelleen vapaata nopeutta hetken, apukuski tosin oli sitä mieltä, että jos olisi tiennyt tämän, olisi maistellut vähän enemmän niitä viinejä mitä kaupassa oli.
Saksan päässä yövyimme sitten Landhotel Teichweisenhof hotellissa, aivan upea, aamiainen oli todella hyvä, kiva piha jonne olisi päässyt suoraan huoneesta, keli nyt oli mitä oli, joten ei viitsinyt paljoa ulkona olla. Mutta tänne täytyy tulla toistekin.
Pätkä matkasta tähän mennessä löytyy myös Youtubesta. Tänään matka jatkuu sitten Hollantiin, eli näihin kuviin ja tunnelmiin.
