Ferroblend, sitä tullut tässä kokeiltua useaankin otteeseen, tänään viimeksi.
Kyllähän siitä oli netissä varoituksia, ettei ferroblend ole niitä kaikkein helpoimpia alt-tekniikoita ottaa haltuun. No ei ole ei.
Tähän mennessä tapahtunutta. Ensin teimme ns liuokset A ja B, jotta säilyvyys olisi parempi. No kun teimme liuosta A, emme halunneet tehdä isoa satsia. Koska pullojen suut olivat pienet, parempi puolisko keksi käytää pyöreää filtteriä suppilona, ensin siitä sellainen kolmion mallinen taitos, sitten kärki saksilla pois ja suppilo on valmis.
Kaikki siis hyvin tähän mennessä, no reagenssit ovat siis samoja mitä käytetään syanotypiassa, eri suhteilla tosin (tähän vielä palataan myöhemmin). No koska filtteri ei ole kovin liukas, jouduimme sitten vähän tökkimään reagenssia pulloon klemmarilla. Päätimme katkaista klemmarista pätkän, joka sitten lopulta putosi pulloon. Totesimme ettei kai tuo nyt kovin iso ongelma voi olla. B liuoksen kanssa meni sitten paremmin. Päälle vettä ja ne olivat valmiit.
Sitten kehitteen tekoon, ai mutta eihän minulla ole natriumsitraattia, no ei muuta kuin ChatGPT:ltä kysymään mikä avuksi. Hyvä vastaus saatin, eli sitruunahappoa ja soodaa veteen sekoitettuna, ja lopuksi kuparisulfaattia. No aivan kaikki ei liuennut vesimäärään. Ei kai se nyt niin tarkkaa voi olla.
Emme ehtineet heti kokeilemaan, koska aika juoksi ja piti ehtiä seuraavaan paikkaan.
Seuraavana maanataina menin sitten kokeilemaan, että mitenkäs se oikein toimii. 1ml molempia liuoksia ja sekaisin keskenään, liuksesta tuli heti tumman sininen. Kellot eivät tuossa vaiheessa soineet lainkaan päässä, levitys paperille, kuivaus ja valottumaan negan kanssa.
Tuli kauniin sinistä, mutta kun aloin kehittää, niin lähes kaikki sävyt hävisivät. Luetaan ohjetta lisää ja todetaan, että mahdollisesti pitäisi kehitteen antaa olla vähän aikaa. Uusi kokeilu ja sama lopputulos. Olisko sittenkin niin, että oli liian lyhyt valotus, lisää valoa siis, mutta ei auta.
Tässä kohtaa sitten luovutin ja odotin parempaa osapuolta studiolle saapuvaksi. Hänen saavuttuaan, kerroin huomioni, teimme valossa kokeen ja tosiaan tippa molempia liuoksia muuttui heti siniseksi, kun sen olisi pitänyt muistuttaa enemmänkin syanotypian keltavihreää. Ja taas ChatGPT:ltä kysymään, että mikähän meni pieleen.
No joku jo varmaan arvaakin tässä vaiheessa mikä meni pieleen, se oli se ***keleen klemmari, se muutti kemiallista kaavaa sen verran, että liuos oli kuin se olisi jo valottunut. No, uusi A liuos sitten vain kehiin ja kokeilemaan uudelleen, no nyt tuli jo sekoituksesta oikean väristä, eli valottamaan vain.
No ei mennyt tämäkään kokeilu kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, edelleen sama ongelma, eli näyttää huonolta syanotypialta, ei ferroblend vedokselta. Tässä kohtaa vihelsin pelin poikki ja päätin odottaa loppuja reagensseja saapuvaksi
Ongelma on että paperi saattaa vaatia 2% sitruunahappo liuoksessa bufferoinnin, emme vain tiedä, lisäksi mietin, että pitäisikö liuokset tehdä sitten kuitenkin akkuveteen. No nyt on papereita kuivumassa bufferoinnin jäljiltä, kokeet jatkuvat huomenna, kun saan akkuvettä lisää.. Prisma Kalevassa oli 5l kanisterit loppu, mikähän syy siinäkin on, että ihmiset hamstraavat akkuvettä 😀
The text recounts repeated attempts to learn Ferroblend, an alternative photographic printing process known to be difficult. The author and their partner prepared two stock solutions (A and B) to improve shelf life, using a makeshift funnel from a coffee filter. While transferring chemicals into a small bottle, they used a metal clip to push the powder through; a piece of the clip broke off and fell into solution A, which they initially dismissed as harmless.
When making the developer, they realized they lacked sodium citrate and improvised based on advice from ChatGPT: mixing citric acid and baking soda in water, then adding copper sulfate. Not everything dissolved, but they proceeded anyway.
During the first real test, mixing 1 ml of A and 1 ml of B turned the solution dark blue immediately—something the author did not recognize as a warning sign at the time. The coated paper exposed well and looked beautifully blue, but during development almost all tones disappeared. They tried longer development and increased exposure without improvement.
After a daylight check, they noticed that a drop of mixed solutions turned blue instantly, whereas it should have looked more yellow-green (like cyanotype chemistry). They concluded the metal clip had contaminated solution A, effectively “pre-exposing” the chemistry. They remade solution A and got the correct initial color, but the prints still came out looking like poor cyanotypes rather than true Ferroblend results.
The author pauses further trials until remaining reagents arrive, suspects the paper may need buffering in a 2% citric acid solution, and considers switching to distilled battery water for mixing. Tests are set to continue the next day—assuming they can find more battery water, which seems to be selling out locally.
