hopeaajavaloa

Märkälevyvalokuvausta käsin, hitaasti ja materiaalia kunnioittaen. Jokainen levy on fyysinen esine – kuva syntyy vain hetkessä, ennen kuin pinta kuivuu.Tämä on arkisto prosessista ja sen jäljistä.

Valotusraami

/

Valotusraami on valmis

valotusraami

Valotusraami tuli vihdoin valmiiksi – ensimmäinen, jonka olen tehnyt. Työ ei ollut ihan helpoimmasta päästä, mutta olin nähnyt aiemmin yhden vastaavan ratkaisun vanhaan puiseen taulunkehykseen tehtynä, joten en lähtenyt aivan ummikkona liikkeelle. Puutöitä on tullut harrastettua muutenkin, joten työkalut pysyvät kädessä.

Materiaalit ja mitoitus

Puutavara on alun perin hankittu Helsingistä liikkeestä, joka tekee liimapuulevyistä kaikenlaista. Heille jäi “jämäpaloja”, joita sai hakea edullisesti. Tällä kertaa maksoin niistä kuitenkin ihan rahaa, koska paloja kertyi sen verran paljon. Niistä onkin tullut rakenneltua yhtä ja toista.

Valotusraamin koon määräsi lasilevy. Lasi tuli puolisoltani, kun hyllyyn jäi ylimääräisiä paksuja lasilevyjä.

Rakenteen ratkaisut

Pianosaranan olin ostanut jo aiemmin: toinen puolikas meni taulusta tehtyyn raamiin ja toinen tähän valotusraamiin. Hihna on vanhasta nahkavyöstä.

Taustalevyn kiristimet tein metrisestä alumiiniviivaimesta katkaisemalla sen sopivan mittaisiksi kahdeksi osaksi.

Taustalevy ja huopa

Taustalevy on paksu: kaksi vanerilevyä on liimattu yhteen. Sen päälle liimasin grafiikanprässistä saatua huopaa. Ei se ehkä ole kaikkein kaunein ratkaisu, mutta se on toimiva – ja tässä projektissa toimivuus meni edelle.

Seuraavaksi

Seuraavaksi pääsen testaamaan, miten raami toimii käytännössä ja kuinka tasaisen kontaktin sillä saa vedoksissa.

Koska yksi raami on nyt valmis, olen luvannut tehdä puolisolle myös oman. Siitä tulee hieman isompi, ja ensimmäisestä versiosta oppineena teen muutamia teknisiä parannuksia. Yksi iso muutos liittyy lasilevyn kiinnitykseen: tässä ensimmäisessä lasi on kiinteästi kiinni raamissa, joten sen vaihtaminen on hankalaa. Seuraavaan teen ratkaisun, jossa lasin saa tarvittaessa irrotettua ja vaihdettua helpommin.

Palaan seuraavassa kirjoituksessa siihen, millaisia muutoksia teen ja miten uusi versio onnistuu käytännössä.

Tässä vielä pari kuvaa lisää itse raamista.

English summary

I finally finished my first contact printing frame. It wasn’t the easiest build, but I had seen a similar frame made from an old wooden picture frame, and my previous woodworking experience helped a lot.

Most of the wood came from affordable leftover laminated-wood offcuts I sourced in Helsinki. The overall size was determined by a thick glass plate, which I got from my spouse. I used a piano hinge, a strap cut from an old leather belt, and locking pieces made from a cut aluminium ruler. The backboard is a thick laminate of two plywood sheets, covered with felt originally used in a printmaking press. It may not be the prettiest solution, but it’s functional.

Next, I’ll test how well the frame performs in practice, and I’ve also promised to build a slightly larger version for my spouse—with a few technical improvements, especially a design that makes the glass easier to remove and replace.


Discover more from hopeaajavaloa

Subscribe to get the latest posts sent to your email.