Negaa ja suolaa

Tuli kokeiltua tehdä kollodion negatiivi uudelleenkehityksellä ja sen jälkeen siitä negasta suolavedos, ei ihan helppoa sano.
Edellisestä postauksesta on mennyt yli puoli vuotta, olisko jo aika? No ei mitään uutta ja ihmeellistä ole tapahtunut, mutta nyt sitten tapahtuu entistä enemmän.

Olen kokeillut kollodion negan tekoa tehostamisella (intensification englanniksi, vaikea keksiä suomenkielistä vastinetta), mutta kun olin kuunnellut Quinn Jacobsonia yhtenä viikonloppuna, päätin lähteä tähän uudelleen kehittämis-prosessiin mielummin, pääsee paremmin vaikuttamaan lopputulokseen. Eli nyt on eka nega tehty sillä tavalla. Varmaan joku on sitä mieltä, että olis se voinut olla parempikin, mutta se on mun eka ja olen siihen tyytyväinen ja siitä voi parantaa 🙂

Seuraavana ohjelmassa oli sitten suolevedoksen teko. Alku meni ihan hyvin, tein Jalo Porkkalan kirjan (Köyhä dagerrotyyppi) mukaan suolaliuoksen ns. paremman paremman hopeanitraattiliuoksen joka on kaksiosainen, kahdessa pullossa oma liuos, joita sitten sekoitetaan sama määrä molempia. Levitin pensselillä suolaliuoksen akvarellipaperille ja annoin kuivua noin päivän. Tänään oli sitten ns suuri päivä, jolloin levitin hopeanitraatti liuoksen paperille, samalle puolelle kuin edellisen liuoksen.

Tässä kohtaa tuli sitten se eka moka, laitoin paperin kiinni kapalevyyn kulmista, levitin nitraattiliuoksen (aivan liikaa) ja jätin paperin kiinni kapalevyyn kuivumaan (ei näin). No sehän tarttui kiinni ja repesi pikkuisen yhdestä kohtaa, muutenkin siinä näkyi kuinka oli laittanut nitraattia liikaa, oli läikkiä. Seuraavaksi valotus, kolme minuuttia (noin) suorassa auringonvalossa ikkunan takana näytti riittävän, ensin tosin luulin, että koko kuva on mennyt mustaksi, mutta ei, ehkä olisi voinut olla vähän pidempäänkin.

Tästä on hyvä jatkaa, lisähuomiona sanoisin, että olisi saanut olla vieläkin suurempi paperi käytössä, olisi tullut paremmin esiin siveltimen jäljet. No, seuraavalla kerralla sitten.